Nummen katedraali

Näin viime yönä sellaista unta, että olimme sekalaisen suomalaisjoukon kanssa bussilla kiertämässä erilaisia muinaismuistonähtävyyksiä Skotlannin nummilla. Linja-automme kulki sellaista pientä kapeaa tietä, jonka toisella puolella oli meri ja toisella puolella oli kumpuileva ja suhteellisen määrämittaiseksi leikattu ruohikkoinen nummimaisema. Erään mäen harjalla oli vanha keskiaikainen katedraali, jota ei oltu meidän matkailunähtävyyksien karttaan merkitty. Kuljettaja pysäytti bussin ja lähdimme tarpomaan kohti katedraalia. Kirkon ovi oli vissiin auki, kun meillä ei ollut mitään vaikeuksia päästä sisään. Katedraali kaikui tyhjyyttään. ”Huhuu, onko täällä ketään”, joku huusi. Sitten huomasimme suljetun oven, jonka takana ilmeisesti oli sakasti tai joku muu kirkon toimintoihin liittyvä huone. Ovi ei ollut lukossa ja sen takana todellakin oli jonkun, ilmeisesti kirkon papin käyttämä huone. Huoneessakaan ei ollut ketään, mitä suuresti ihmettelimme ja katselimme ympärillemme huoneessa. Katseeni osui oviaukkoon, josta näin, että kirkkosalin puolella, aivan katedraalin katon rajassa riippui vaakatasossa ihmishahmo jonkinlaisten köysien tai rihmojen varassa käärittynä siteisiin kuin joku egyptiläinen muumio. Ensimmäinen ajatukseni – tietysti – oli, että kyseessä on jonkun jättiläishämähäkin sieppaama ja ruuakseen varastoima ihminen. Sitten kuitenkin mieleeni hiipi vieläkin kammottavampi ajatus, nimittäin se, että tämä kääriliinoihin kääritty hahmo olikin joku nimeämätön demoni tai jonkinlainen nykyajan kreivi Orlok, joka ei nukukaan päiviään pimeässä ja mullanhajuisessa arkussa, vaan ilmeisen pyhän paikan katonrajassa kylpien katedraalin ikkunoista siivilöityvässä valossa. Pelästyin tätä ajatusta aivan helvetisti ja heräsin.